Eläintenhoitaja - mikä se on?




Thihi
Ensimäinen blogiteksti ja aiheena oma koulutukseni.


Eläintenhoitaja, se minä olen. Olen se, joka tekee uskomattoman paljon töitä, jota ei edes uskoisi joutuvansa tekemään. Olen se, joka tekee kaiken likaisen ja raskaan, se joka näyttää vain murto-osan työstään eläinlääkärin apurina, eläintarhojen ja kotieläin pihojen apurina, possuja hoitavana apurina ja lemmikkieläinliikkeiden tiskien takana.


Kun ajattelet eläintenhoitajaa, niin (ainakin minulla 10 vuotiaana tenavana) oli valmis kuva päässäni. Eläintenhoitaja rapsuttelisi kissoja ja koiria, auttaisi eläinlääkäriä kaikissa iloisissa koiranpentujen synnytyksissä ja palluttaisi jyrsijöitä.
Voi miten väärässä olinkaan. Totuus iski heti kun astuin kouluuni. Heti ensimmäisellä viikolla meidät istutettiin Avantin penkkiin ja opetettiin ajamaan tuota pientä vihreää kummastusta. Olihan se aika outoa, vaikkakin loppujen lopuksi yhtä helppoa kuin ruohonleikkurilla huristaminen.
Otettu viime vuonna ensimäiseltä
käytännön tunnilta
Reipaasti yli vuoden tätä koulua käytyäni olen kyllä todella tyytyväinen, että menin tähän kouluun. Olen kokenut paljon ihania asioita, joita en vaihtaisi mihinkään. Uudet ystävät ja tuttavuudet ovat tämän koulun viehätys, kun asut asuntolassa. Et voi välttyä ihmiskontakteilta, ellet sitten linnoittaudu huoneeseesi ja lukitset oven ja laitat varmistukseksi vielä munalukonkin.


Voin kyllä myöntää, että yritin tuota, mutta ei siitä mitään tullut. Ensinnäkin, olen aivan liian sosiaallinen, jotta voisin eristäytyä ihmisistä ja pysyä selväjärkisenä. En sitä kyllä ole koskaan ollut, mutta sanotaanko, että ilman sosiaalisia kontakteja purkaisin energiani ja hulluuteni jollain ei-niin-rakentavalla tavalla.
Tämä työ on niin vaihtelevaa, ettei voi uskoakkaan. Yhtenä päivänä painit lampaiden kanssa, kun ne villakasat pitäisi keriä, toisena korjaat sitä itseään koirien häkeistä, kolmantena olet kuudelta sikalassa kuuntelemassa kiljuntaa ja huutoa, sekä taas kerran korjaamassa sitä itseään, neljäntenä hurjastelet traktorien kanssa ja väistelet muita oppilaita paniikin omaisessa tilassa ja viidentenä mietitkin jo viikonloppua, sekä vähän rapsutat koulun kaneja, samalla, kun siivoat jyrsijähuoneen tiloja ja väistelet ettet tallo lattialla                                                                                                       viipeltäviä marsuja.


En kommentoi....
Koulutukseltamme olemme moniosaajia. Osaamme käsitellä tyypillisiä kotieläimiä sekä lemmikkejä, tiedämme eläinten sairauksista, opimme ensiavun ja paljon palon muuta. Koulutukseeni kuuluu muun muassa nämä; Metsätalouden perusteet, Maatalouskoneiden käyttö ja huolto, Kotieläintuotannon perusteet, Kasvituotannon perusteet, Maaseutuyrittäminen (Maaseutu-, maatalous-, hevosalayrittäminen) Eläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen (Genetiikkaa, hoidosta, ruokinnasta ja muusta opiskelua.)
Tämä ala on tapaturma-altis. Olen useammin kuin kerran löytänyt itseni maasta ties minkä eläimen jyräämänä, ja minusta alkaakin tuntua, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan. Olen saanut 200kg painavan emakon vauhdilla päin polveani ja jonka jälkeen otus sinkosi minut pikkuporsaiden karsinaan, olen myös meinannyt saada lypsykoneen päähäni, kun lypsyllä oleva lehmä hermostui totaallisesti. Olen joutunut lampaiden jyrättäväksi, kun kerittävä lammas säikähti ja pääsi keritsejän otteesta. Myös koulumme kani veti pultit kun nostin sitä ja vemmelsääri sitten raapi angsteissaan ranteeni auki ja näyttikin, aivan kuin olisin viilellyt. Noh, tulipahan sekin opittua, että älä nostele vaarattoman näköistä pikku jänöjussia lyhythihaisella paidalla.

Työ on palkitsevaa ja raskasta. Kun saat todistaa, että työsi kantaa hedelmää ja jollekin koulun eläimille tulee poikasia, niin tunnet onnistuneesi. Koulun karitsat olivat ehkä koulun lopetuksen onnistunein hetki. Ne pienet villakasat sulattivat jokaisen sydämen, eikä kukaan niitä pieniä määkijöitä voinutkaan vastustaa.  

Kämppäkaverin koira

Raskasta, palkitsevaa, kettumaista, työlästä, ruutinien täyttämää ja siitä poikkeavaa työtä tämä on ja siksi niin ihanaa. Vaikka päivässä onkin rutiineja, niin melkein koskaan ne eivät pidä paikkaansa, kun joku eläin päättää laittaa pystyyn shown. Mutta ilman meitä, teillä ei olisi sitä joulukinkkua edessänne jouluisin, ilman meitä teillä ei olisi osaavaa henkilökuntaa lemmikkieläinkaupoissa ja ilman meitä, jäisi moni homma tekemättä.



Pirun ylpeä eläintenhoitaja, Aassi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti